Eroahdistus
EROAHDISTUS
Tekstien kokoaminen, muokkaus ja stilisointi: Anita Sandqvist
Koiran normaalia pentuajan taipumusta tehdä pikku tihutöitä ei tule sotkea eroahdistukseen. On aivan normaalia, että aktiivisessa pentuiässä oleva koira järsii vähän lattialistaa tai pureskelee sohvaa, syö kyniä, silmälaseja, kaukosäätimiä…. Kaikkea, mitä vain eteen osuu tai mitä me ihmiset unohtelemme ja jätämme pennun saataville.
Whippet-Harrastajat ry on halunnut koota tämän tietopaketin kaikille asiasta kiinnostuneille ja heille, jotka painivat asian kanssa. Teksti on koottu internetin keskustelu- ja neuvontapalstoilta. Nykyään on saatavilla monenlaista apua eroahdistuksesta kärsivälle koiralle. Ennen kuin vaivut koirasi kanssa epätoivoon, lue tämä artikkeli. Voit myös ottaa aina yhteyttä kasvattajaan, kokeneempiin harrastajiin ja koulutettuihin ongelmakoirakouluttajiin, sillä kenenkään ei ole hyvä olla ongelmineen yksin!
Pienen pennun kanssa (kumikana.org)
Vaikka koiralla olisikin kaiken maailman aktivointipalloa ja kongia, eivät ne auta, jos koira ei ymmärrä, mikä esine on sen oma ja mikä ei. Joka ainut ulottuvilla oleva esine on koiran järjen mukaan purulelu. Sille pitää näyttää esine kerrallaan, mitä se saa purra ja mitä ei. Koira on huono yleistämään, ja vaikka se tietäisi, ettei sohvaan saa teroittaa hampaita, voi se tuhota nojatuolin. Kehu koiraa, kun se narskuttaa omaa palloa tai puruluuta. Jos se ottaa suuhunsa jotain kiellettyä, vaihda se toruen omaan leluun ja kehu taas miten hieno koira se on kun sillä on oma lelunsa. Jos koira tekee esineiden sieppaamisesta leikin ja toivoo sinun lähtevän perään, opeta se vaihtamaan lelunsa makupalaan. Älä koskaan juokse koiran perässä huutaen IRTI. Se opettaa koiralle vain, että se saa huomiota heti kun ottaa jotain sinulle tärkeää suuhunsa.
Kuvitellaan, että tämä puoli on hallinnassa. Koira pureskelee tyytyväisenä luutaan, kun olet kotona. Se riehaantuu kuitenkin täysin, kun jätät sen yksin. Haukkuminen villitsee naapurit ja tuhoaminen sinut.
Tämän ei tarvitse olla eroahdistusta, mutta voipa se olla sitäkin. Oli kumpaa tahansa, koiran täytyy oppia sietämään odottelua ja hiljaisuutta. Monet koirat ovat vilkkaita luonnoltaan ja haluaisivat jatkuvasti tehdä jotain. Niiden kanssa ehkä touhutaankin koko ajan, eivätkä ne opi rauhoittumaan ja odottamaan. Ethän ”aktivoi” koiraasi jatkuvasti kotona? Koiralle ei tarvitse keksiä jatkuvasti tekemistä. Sen on hyvä oppia myös vain olemaan. Jos pidät koiraasi jatkuvassa stressi- ja suoritustilassa, se yrittää varmasti aktivoida itseään myös yksin ollessaan.
”Mitä eroahdistus on? Mistä se johtuu? Mitä sille voisi tehdä? Enää sisälle pissivää, päivät haukkuvaa tai huonekalut repivää koiraa ei pidetä riiviönä, vaan yleensä paheet pannaan eroahdistuksen piikkiin.”
On siis huomioitava, että kaikki ”repiminen ja tuhoaminen” ei ole eroahdistusta. On täysin normaalia, että pieni pentu tai nuori koira purkaa tarmoaan ympäristöönsä. Suuhun menee joko mattoa, verhoa, sohvaa tai tietokoneen johtoja – tai ne kaikki. Kotona voi odottaa hävityksen kauhistus, multaa, kasveja, superlonia ylt´ympäriinsä – mutta tuo kaikki ehkäpä vain siksi, että aktiivinen ja toimintatarmoinen pentu on saavuttanut ne suullaan. Normaali pentuajan tuhoaminen menee yleensä ajan kanssa ohi ja nokkela emäntä ja/tai isäntä pystyy pahimmat ”nahkasohvan läpi kaivuu” – hommat yleensä estämään, esim. laittamalla sohvalle keittiön tuolit ylösalaisin.
Eroahdistus onkin jotain aivan muuta. Se on todella rankka periodi, elämänvaihe, osa yhteiseloa, joka vie järjen omistajilta – ja lopulta koiraltakin.
Ratkaisun avaimet: Ongelmien ratkaisemiseen ja ehkäisyyn on kolme tärkeää avainta: tekemisen järjestäminen, malttamaan opettaminen ja yksinoloon totuttaminen.
Koiraa ymmärtää sitä paremmin mitä enemmän sen kanssa on; miten hyvin siihen todella haluaa tutustua. Joskus omat taidot eivät riitä, vaikka miten yrittäisi. Toiset koiraharrastajat ja koiran ammattiauttajat voivat olla suureksi avuksi.
Millaisilla koirilla?
Yleistää ei voi. Ei voi sanoa, että jokin tietty rotu kuuluisi riskiryhmään. Ei voi sanoa, että nartut kärsisivät eroahdistuksesta enemmän kuin urokset. Tai päinvastoin. Eroahdistunut koira voi olla lajitoveriaan herkempi. Se voi olla heikommista oloista kuin lajitoverinsa. Jokainen koira on kuitenkin yksilöllinen mitä tulee sen kokemuksiin pentulaatikossa, pentuajan kasvatukseen, varhaisiin kokemuksiin jne. Mitään ei koirassa tapahdu yht´äkkiä, vaikka se meistä ihmisistä siltä tuntuisikin. Eroahdistus on monen asian summa. Ja sen purkaminen vaatii usein pohdintaa, syiden tarkkaa selvittelyä ja aikaa.
Stressi on yksi tekijä, jota on usein syytä tarkastella hieman tarkemmin. Koirakin stressaantuu elämän eri tilanteissa, aivan kuin ihminen. Stressiä on voitu havaita etenkin koirilla, jotka ovat alkuvuotensa viettäneet heikonlaisissa oloissa tai joutuneet vaihtamaan omistajaa kerran tai useammin. Omistajan vaihtaminen ei liene syvin ongelma, vaan se mitä koira on kokenut ennen viimeisimmälle omistajalle tuloaan. Useinhan koiran kokemuksista edellisessä kodissaan ei ole edes olemassa tietoa. Saati, että se olisi varmaa tietoa. Koira on voinut tulla uudelle omistajalle välikäsien kautta, ja tärkeä informaatio hukkuu tai sitä ei jakseta kertoa eteenpäin.
Koiraa voi ahdistaa, kun tuttu kuvio hajoaa: muutto uuteen asuntoon oman perheenkin kanssa voi laukaista ahdistuksen. Myös epämiellyttävän vieraan tuleminen voi aiheuttaa koirassa reaktion. Kaikki perheessä tapahtuneet muutokset; ero, aikuistuneen lapsen poismuutto, lapsen syntymä jne. voivat altistaa koiran stressille ja laukaista eroahdistuksen.
Eroahdistunut koira on usein omistajansa kotona ollessa mitä miellyttävin, uskollinen kumppani. Huono uutinen tällaisen koiran omistajalle on se, että vaivasta eroon pääseminen vaatii työtä. Hyvä puoli taas on se, että siitä tosiaankin voi päästä kokonaan eroon.
Mitä siis tehdä –pohdintaa aluksi:
Pennunhankintaa suunnittelevan on paras varautua ennalta ajatukseen, että koira kuin koira saattaa ainakin satunnaisesti jossain vaiheessa jyrsäistä jotain kohtaa residenssissä, aivan samoin kuin vahinkoliraus pääsee karkaamaan. Koira ja täydellinen edustusasunto eivät mahdu samaan paikkaan ja aikaan.
Tylsistynyt ja energiaa täynnä oleva koira purkaa tarmonsa aina johonkin. Omistaja saa itse valita kohteen. Se voi olla säännölliset jäljestystreenit, sohva, aktivointi, kaapinnupit, tottelevaisuuskoulutus, kalleimmat alusvaatteet, agility, roskisten tyhjentäminen tai jokin edellisten yhdistelmä. Koira on luotu liikkumaan, ratkaisemaan ongelmia ja toimimaan, ja tätä toimintatarmoa ei koiraan mahdu määräänsä enempää ennen kuin se pursuaa jostakin ulos.
Kuten kaikissa käytöshäiriöissä, perushoito, ruokinta, liikunta sekä elämäntapojen säännöllistäminen kannattaa tarkistaa. Lisäksi koiran itseluottamusta, ”kykyä tuntea tulevansa toimeen myös yksin”, kannattaa yrittää vahvistaa.
Elämänrutiinit, kuten ruokinta, liikunta ja uniaika kannattaa säännöllistää tunnin tarkkuuteen. Rruokinnassa merkityksellistä on lähinnä sopiva energiamäärä, eli yliruokkimista kannattaa välttää. Jos koira on päivät yksin, aamupalan on syytä olla noin yksi kolmasosa päivittäisestä ravinnontarpeesta ja loput annetaan iltaruoan yhteydessä. Koiran itseluottamusta vahvistaa hyvä ja koiralle ystävällinen koulutustapa, jossa koiraa kehutaan kunnolla oikeista suorituksista. Perustottelevaisuusharjoitukset ja runsas vapaanaolo voivat auttaa. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että liikunta, mikä voi auttaa koiraa purkamaan ylimääräistä energiaa ja ahdistuneisuutta jättää koiran myös välittömästi liikunnan jälkeen n. tunniksi – puoleksitoista vielä ”ylikierroksille”, eli liikunnan jälkeen on oltava rauhoittumisaikaa reilusti ennen omistajan poistumista.
Järjestä siis koiran päiviin sekä laiskottelua että toimintaa. Koiralla on oltava tekemistä ja sen on saatava reippaasti sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta se ei saa käydä ylikierroksilla. Rauhassakin on opittava olemaan.
Ritva Raippa:
Odota -käskyn opettaminen pennusta asti on hyvä mille tahansa koiralle, se voi myös helpottaa eroahdistusta. Koira tietää, että omistaja tulee aina takaisin. Koiran yleisen turvallisuudentunteen vahvistaminen on tärkeää. Kun koira tietää, että sillä on laumassa hyvä, luotettava johtaja, se helpottaa.
Eroahdistuksen voidaan käyttää myös homeopatiaa, lääkitystä, käyttäytymisterapiaa ja näiden yhdistelmiä. Käyttäytymisterapiassa harjoitellaan aivan pienin askelin yksinoloa ja terapian tueksi eläinlääkäri voi määrätä muutamaksi kuukaudeksi päivittäisen lääkityksen, joka normalisoi aivojen hermojenvälittäjäaineiden pitoisuuksia ja siten lievittää koiran stressiä. Kun koira rentoutuu, sen on helpompi keskittyä uusien käyttäytymismallien oppimiseen. Eläinlääkäriltä saa myös seurantalomakkeita, joiden avulla koiran edistymistä voi seurata. Tulosten pitäisi näkyä muutamassa viikossa.
Yksinoloa voi harjoitella koiran kanssa kahdestaankin. Koiran voi palkita sekunnin tai minuutin yksinolon jälkeen. Kannattaa antaa koiralle – ja itselle – onnistumisentunteita, joiden myötä itseluottamus kasvaa ja koiran rohkeus olla yksin lisääntyy (samoin kuin omistajan rohkeus jättää koira yksin). Nyrkkisääntönä koiran kanssa touhutessa on aina hyvä pitää mielessä, että kaiken saavuttaa hyvällä, rakkaudella. Rankaisemisella, huutamisella vain tekee enemmän hallaa ja lisää ahdistusta niin koiralle kuin itsellekin.
Koiralle kannattaa jättää kotiin pitkään kestäviä ydinluita, leluja ja kaikenlaista revittävää, ja koiralle kannattaa tehdä selväksi, että juuri näitä saa repiä niin paljon kuin haluaa. Makupaloja voi piilotella eri paikkoihin tai laittaa vaikka tyhjän maitopurkin sisään.
Jos jossakin tietyssä huoneessa tehdään sietämättömiä tuhoja, voi oven laittaa kiinni. Jos koira osaa availla ovia, niihin ei oikein auta kuin kehittää hakoja, naruja tai muita lukitussysteemejä.
On muistettava, että osa ”eroahdistuksista” on hyvin pitkälti ylimääräisestä energiasta ja tekemisen puutteesta johtuvaa ahdistusta, ja joka tapauksessa nämä seikat ruokkivat varsinaisia eroahdistusoireita.
Mitä EI pidä tehdä? (Kirsi Päykkönen)
Kaikkein pahinta on koiran rankaiseminen kotiin tultuaan. Koira ei pysty yhdistämään tunti sitten revittyä sohvaa vihaiseen omistajaan, vaan rangaistuksen pitäisi tehotakseen tulla juuri sillä hetkellä, kun koira aloittaa pureskelun. Koiran nolon näköisenä mateleminen ja nöyristely eivät johdu siitä, että se tietäisi tehneensä väärin ja katuisi, vaan siitä, että se on oppinut yhdistämään lattialla olevan sotkun kotiin palatessa huutavaan isäntään. Rankaiseminen päinvastoin vain pahentaa eroahdistusta: koira hermostuu entistä enemmän, tuntee olonsa turvattomaksi ja purkaa ahdistusta jälleen seuraavan kerran yksin jäädessään.
Ennaltaehkäisy (Kirsi Päykkönen)
Ennakoi mahdollisia ongelmia ja karsi kodista turhat houkutukset pois. Rajaa pennun liikkuma-ala yksin jäädessä johonkin tiettyyn, turvalliseksi raivattuun huoneeseen. Korjaa kaikki irtaimet esineet lattioilta kaappeihin ja korkeisiin hyllyihin, teippaa sähköjohdot turvaan ja tyhjennä pöydätkin, jos koira on isokokoinen. Laita huoneeseen vain koiran vesikuppi (mielellään metallinen, jota koira ei saa hajotettua), sen peti ja sen omia leluja ja puruluita.
Ala opettaa pennulle yksinjäämistä järjestelmällisesti. Älä tee jättämisestä suurta numeroa, vaan luonnollinen osa elämää. Jätä aluksi väsynyt, kylläinen pentu huoneeseen sen ollessa rauhallinen, ja poistu oven taakse vaikkapa vain muutamaksi sekunniksi. Palaa ennen kuin pentu tulee levottomaksi, mutta älä tee paluustasikaan ihmeellistä tapahtumaa. Käyttäydy rauhallisesti ja jatka normaalia päiväjärjestystä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut (eihän itse asiassa mitään tapahtunutkaan!) Tällaisia harjoituksia voi tehdä useita päivässä poissaoloaikaa vähitellen lisäten, kunnes pentu osaa olla ongelmitta muutaman tunnin yksin. Näin pennun tulisi oppia luottamaan siihen, että vaikka poistuisitkin sen luota, palaat kuitenkin aina jossain vaiheessa, eikä sillä ole mitään hätää odotellessaan.
Hyviä harjoituksia (kumikana.org)
Seuraavat harjoitukset opettavat koiralle itsehillintää ja malttia ja ovatpa samalla johtajuuttakin vahvistavia, koska omistaja ”antaa luvan” ja ”tekee aloitteen”. Jos haluat nähdä eron koiran käyttäytymisessä, harjoittele näitä säännöllisesti! Koiralle ei saa antaa periksi, vaan ihmisellä pitää aina olla kontrolli. Muista olla johdonmukainen!
Koira odottaa istumassa paikoillaan, kun ihminen laittaa ruokakupin maahan. Se saa aloittaa ruokailun vasta saatuaan luvan (esim. ”ole hyvä” tai ”vapaa”).
Ihminen menee ensin ovista, vasta sitten koira. Koira istuu kynnyksen toisella puolella kunnes saa luvan tulla ulos tai sisään.
Koira ei vedä ihmistä rappusia alas vaan seuraa kiltisti selän takana.
Koira saa ottaa edessään olevan makupalan vasta saatuaan luvan.
Koira pääsee hihnasta vapaaksi ja juoksemaan vasta saatuaan luvan. Varaslähtöjä ei sallita. Pidä koiralla vaikka kahta hihnaa ja irrota vain toinen.
Koira ei pääse tervehtimään kaveria lenkillä ennen kauniisti istumista ja luvan saamista.
Lähdön merkit (kumikana.org)
Jos koira ei kestä olla yksin, se hermostuu jo niistä eleistä, jotka merkitsevät tulevaa yksinoloa. Sohvalta nouseminen, autonavainten ottaminen, takin päälle pukeminen, laukun pakkaaminen… koira on hyvin herkkä huomaamaan tällaiset merkit. Joskus saattaa tuntua siltä, että koira tietää ihmisensä lähtevän ennen kuin ihminen itsekään.
Tehtävänä siis on tehdä nämä ”lähtömerkit” täysin merkityksettömiksi toistamalla niitä jatkuvasti myös sellaisissa tilanteissa, joissa ei lähdetä minnekään. Koira saattaa esimerkiksi aina ponnahtaa ylös, kun nouset tuolista, valmiina seuraamaan sinua minne menetkin. Etsi pienin signaali, johon koira reagoi ylös nousemalla – jalat rististä vierekkäin, eteenpäin nojautuminen – ja toista tätä niin monta kertaa, ettei koira enää vaivaudu nousemaan. Ala sitten liikkua hiukan enemmän – nouse puoliksi, siirrä jalkaa suurieleisemmin – ja toista tätä kunnes koira turtuu. Jatka näin askel askelelta, kunnes voit siirtyä huoneen perälle tai ehkä jopa sekunniksi kulman taakse eikä koira tule heti perässä. Sitten voit alkaa helisyttää avainnippuasi, pukea takin yllesi ja mennä takaisin sohvalle istumaan ja lukemaan kirjaa, laittaa kengät jalkaan ja alkaa leikkiä koiran kanssa… kaikkea mitä ikinä keksitkin ”hämätäksesi” koiraa.
Kotiin tulo (kumikana.org)
Kun lähtö sitten tulee, ei asiasta pitäisi tehdä skandaalia. Ennen varsinaista lähtöä koira tulisi jättää täysin huomiotta puolen tunnin verran samoin kuin kotiin palattua. Näin lievenee yksin olemisen ja omistajan läsnäolon välinen jyrkkä raja. Jos koira on tehnyt jotain, jäljet korjataan, mutta koiraan ei kiinnitetä huomiota. Koiran voi vaikka laittaa siksi aikaa toiseen huoneeseen. Koira saattaa kokea saamansa huomion palkitsevana, eikä koulutus tällöin etene oikeaan suuntaan.
Paikallaanoloharjoitukset (kumikana.org)
Paras olisi, jos koiraa ei tarvitsisi jättää yksin ennen kuin se on totutettu lähtöihin ja pieniin yksinäisiin hetkiin. Paikallaoloharjoitukset ovat hyviä apukeinoja. Koira opetetaan istumaan paikoillaan ensin hetki, vähitellen pidemmän aikaa, ja lopulta voidaan mennä toiseen huoneeseen tai vaikka ulko-oven takana käymään ja koira pysyy istumassa. Koira täytyy aina muistaa vapauttaa harjoituksen päätteeksi. HUOM. Koiraa ei voi tietenkään jättää paikallaoloon koko päiväksi! Tarkoitus on vain totuttaa se hetkittäisiin omistajan katoamisiin. Jo pennun kanssa voi harjoitella näitä katoamisia. Kun se leikkii ja on keskittynyt muuhun, voi muu väki yksitellen ja yhdessä käydä toisessa huoneessa ja vaikka ulkona. Pentua ei kehuta hienosti yksin olemisesta, koska senhän ei ole edes tarkoitus huomata olleensa yksin.
Makupalojen piilotus (kumikana.org)
Pikku temppu, joka tehoaa monen koiran kohdalla, on piilottaa makupaloja ympäri taloa. Koira päästetään etsimään nameja vasta kun omistaja lähtee. Namit voi laittaa tyhjiin maitopurkkeihin tai wc-paperihylsyihin, jotka koira saa repiä auki. Luvallista revittävää voi jättää muutenkin lattialle. Älä kuitenkaan jätä esim. revittyä kenkää tai villapuseroa koiralle jatkotoimenpiteitä varten, ”kun se kerran on jo hajalla”. Koira voi siitä saada päähänsä, että kenkä tai villapusero on luvallista saalista ja saalistaa niitä lisää. Huomaa, että jotkut koirat luulevat namienpiilotusleikin tarkoittavan, että ne saavat etsiä mitä haluavat silputtavaksi. Tällaisten koirien kanssa ei kannata ehkä leikkiä piilotusta kuin omistajan läsnäollessa ja silloinkin vain muutaman namin kanssa ja tehdä koiralle selväksi, milloin leikki loppuu.
Tilan rajaaminen (kumikana.org)
Joitakin koiria hirvittää olla yksin suuressa talossa. Niiden turvallisuudentunnetta lisää tilan rajaaminen esimerkiksi yhteen huoneeseen, josta tietysti on kaikki vaaralliset ja houkuttelevat esineet poistettu ja korvattu koiran omilla tavaroilla. Varokeinona koulutuksen lisäksi voi huonekaluihin sivellä esim. etikkaa tai suihkuttaa karkotusainetta. Ne eivät kuitenkaan yksinään poista koiran halua tuhota paikkoja.
Vaikeuksista oppii! (Ritva Raippa)
Stressikoiran kanssa eläminen voi toki olla vaikeaa myös omistajalle. On ahdistavaa, kun koira on liian riippuvainen ja kärsii aina kun omistaja poissa kotoa. Mutta myös itseä on ajateltava! Syyllisyyden tunteista ei ole apua kenellekään: syy ei ole koiran eikä omistajan. Se vain on ja sen kanssa on opittava elämään.
Vanha viisaus ”vaikeuksista oppii” pitää enemmän kuin hyvin paikkansa. Eroahdistuskoiran kanssa eläneenä tietää koirista (ja ihmisistä) paljon enemmän. Kaiken voi kääntää voitoksi, rikkaudeksi, yhteiseksi kasvun paikaksi.
Koiraa auttaa kun sillä on jotakin rodunomaista tekemistä. Pelastushommia bernhardilaiselle, jänisajoa beaglelle, karjan paimennusta bordercollielle… Eihän ihminenkään voi hyvin vieraannuttuaan liikaa lajilleen ominaisista elämäntavoista. Onko koirien eroahdistuksen yleistyminen oire ihmistenkin lisääntyneestä ahdistuneisuudesta?
”Se oli elänyt 1,5 –vuotiaaksi saakka isossa koiralaumassa eikä ollut ollut koskaan yksin. Osasin jotenkin siis varautua eroahdistukseen ja tutkin asiaa jo ennen koiran meille tuloa. Se tuli ensin kuukauden koeajalle ja aloitin heti harjoitukset eroahdistuksen poistamiseksi. Alussa kaikki näytti eroahdistuksen suhteen hyvältä, koira eteni harjoituksissa ja syystalvella 2004 se oli jo melkein oireeton, kiitos tästä harjoituksille ja DAPille. Keväällä 2005 tuli pientä takapakkia, mutta siitäkin selvittiin mm. lisäharjoitusten ja clomicalmin avulla. Kävimme eläinlääkärillä ja käyttäytymisklinikalla ja kaikki alkoi taas näyttää hyvältä, oireet vähenivät ja vähenivät. Loka-marraskuussa 2005 vieroitimme sen hitaasti myös clomicalmista ja oireet poistuivat kokonaan. Koira osasi siis olla pitkiäkin päiviä yksin seuranaan vain radio, leluja ja pientä tekemistä (esim. namuja pahvirullissa yms.). Hiihtoloman jälkeen n. kk sitten kaikki kuitenkin räjähti käsiin: tuhottu jääkaappi, pakastin, ovet, roskikset, verhot, pyykkikori. Harjoitukset alkoivat ihan alusta ja aloitimme taas DAPin käytön, mutta täysin turhaan. Mikään ei tuntunut auttavan. Poika myös oksenteli, ei tehnyt asioitaan joskus moneen päiväänkään ja oli joskus jopa syömättä. Kävimme eläinlääkärissä, mutta mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Paikkojen tuhoutuminen stressasi koko perheen elämää, välimme kiristyivät ja en pystynyt edes koulussa miettimään muuta kuin että mitä kotona on vastassa. Yritimme ruokavalion vaihdosta, aamulla pidempää lenkkiä, aivotyöskentelyä ennen yksinjääntiä, kaikkea. Mikään ei auttanut ja eräänä päivänä koko asunto löytyi tuusan nuuskana.”
”Koira saattaa protestoida, se saattaa keksiä itselleen tekemistä ja kaivata enemmän aktivointia jne. Eroahdistus ei ole sama asia.
Eroahdistuskoira ei välttämättä tuhoa lainkaan, eikä eroahdistus koskaan oireile vain pahan tekemisen kautta. Sen syyt ovat myös jossain muualla. Eroahdistuskoira ei kykene kestämään normaalielämän aiheuttamaa stressiä, eikä eroahdistuskoiran luotto omistajaan/laumanjohtajaan ole lopulta tarpeeksi vahvoilla kantimilla, koska koira ei luota omistajaan siinä suhteessa, että hän tulee myös takaisin.
Eroahdistuksen tunnuspiirteitä ovat mm. se, ettei koira kykene rentoutumaan ja nukkumaan sikeästi omistajan ollessa kotonakaan, vaan on suurimman osan ajasta kireä kuin viulunkieli, ellei sitten ole kirjaimellisesti kiinni omistajassaan. Eroahdistuskoiran tekemät tuhot eivät niinkään tapahdu pitkin päivää, vaan keskittyvät ensimmäiseen puoleen tuntiin yksinjäämisestä. Koira oireilee myös muulla tavalla; huutaa, oksentaa, tärisee… ”
”Edelleenkään, eroahdistuskoira ei ole ns. normaali koira. Se ei toimi normaalisti, se ei ole rento, iloinen ja aktiivinen otus, joka itkee, kun se jätetään yksin.
Miten väsytetään liikunnalla sellainen eroahdistuskoira, joka ei välttämättä edes tee pahojaan? Tutuilla on yksi kappale tällaisia, koira, joka viettää elämäänsä maalla, valtavilla tiluksilla toisen koiran kanssa vapaana juosten kaikki päivänsä ja heti kun se jätetään yksin, se alkaa kiertää ympyrää. Se tekee sitä häkissäkin. Vaikka olisi juuri ollut 8h ulkona juoksemassa. Se tärrää, oksentelee, pissaa alleen… Pelkää.
Pelko juuri onkin se, joka erottaa eroahdistuskoiran tavallisesta, tervepäisestä tekemistä kaipaavasta koirasta. Eroahdistuksesta kärsivä koira on paniikissa, se pelkää kuollakseen. Silmittömään pelkoon eivät juoksulenkit auta.”
”Mielestäni on muutamia asioita, joilla voi vaikuttaa eroahdistuksen lievitykseen tai estää sen syntyminen(!) ja tärkeimpänä näen aamut. Eli miten perhe lähtee töihin ja paljonko sen koiran kanssa puuhaillaan ja höpistään jne. Itse herään, vien koirat lenkille, annan niille sapuskan ja menen siitä sitten suihkuun tms. = laitan itseni työkuntoon. En puhu koirilleni aamuisin yhtään mitään, korkeintaan kutsun irtiolevat luokse lenkin aikana, enkä katsele niitä silmiin, enkä rapsuta.. aamuisin olen tylsä emäntä! Lähden töihin, enkä vilkuile taakseni, sanon lähteissä tylsästi ”odottaa nätisti”. Kun tulen töistä, en noteeraa koiria 10 minuuttiin. Vaihdan vaatteet ja lähden niiden kanssa ulos, vasta siellä jutellaan ja riekutaan!”
”Koira on laumaeläin ja sille on luonnotonta olla yksin (tai 2,3,4,5..) kotona, kun lauman johtaja lähtee ovesta ulos. Koiran mielestä lauman tulisi pysyä yhdessä..”
”Kotona odotti vaahtoa päälleen oksentanut koira…”
”Koirani kohdalla toimittiin niin, että noin puoli tuntia ennen kotoa lähtöä siltä jätettiin kaikki huomio pois. Kaikki. Samoin kotiin tullessa, varsinkin, jos se oli tuhonnut jotain. Ei torumista, ei tervehtimistä, ei mitään. Ei myöskään ylikorostettua huomiotta jättämistä (pois kääntymistä tms.) vaan niin neutraalia käytöstä kuin olla voi. Koirani on aina ollut ja on vieläkin hurjan läheisyydenkaipuinen ja huomionhakuinen luonne ja nyt siltä riistettiin kaikki omatoimisesti haettu huomio (todella vaikeaa, koiraa kun tulee huomioineeksi tahattomastikin todella paljon) ja kaikki mitä sen kanssa tehtiin, tehtiin minun aloitteestani.
Lisäksi aloin jättää koiraani hoitoon muuten vain. Kavereille, sukulaisille, mihin tahansa. Ihan vaikka vain yhdeksi yöksi ja aamulla kotiin. Kun koirani vieraassa paikkaa sitten odotti kiltisti yksinään, se saattoi palkkioksi saadakin sen, että ovesta sisään tulinkin hoitotädin tai -sedän sijasta minä. Tervehtimisestä ei ikinä tehty numeroa.”
”Eroahdistuskoiraa on turha torua tai komentaa, sillä todennäköisemmin se käy niin kierroksilla ettei ymmärrä koko asiaa. Toisekseen sellaiselle koiralle negatiivinenkin huomio on parempaa kuin ei huomiota.”
”Osalla koirista tilan rajaaminen saattaa auttaa, osalla ei. Sitä kannattaa kokeilla, mutta sudenkuoppana tässä toimii se, että helposti koira sitten unohtuu vaikka sitten sinne häkkiin varmuuden vuoksi ja itse eroahdistuksen hoitaminen jää. Tai sitten käy niin, että kun eristettynä, varsinkin häkissä, tuhojen tekeminen ei onnistu, kuvitellaan ongelman olevan poistunut kun ei nähdä miten koira siellä häkissä käyttäytyy.”
”Eroahdistuskoira repii juuri ovea ja ehkäpä ikkunaa, jos pääsee näkemään siitä ulos.. tyypillinen eroahdistuskoira usein tyytyy vain kuolaamaan, tekemään tarpeensa ja stressaamaan. Joillekin eroahdistuskoirille häkki luo turvan ja siellä ne pystyvät rauhoittumaan. Joillekin sitten taas fobian.”
EROAHDISTUKSESTA
Suvi Sunbergin päättötyö eroahdistuksesta.