HISTORIAN JA KÄYTTÖTARKOITUKSEN MUOVAAMA LUONNE

Rotumääritelmän mukaan whippet on luonteeltaan ihanteellinen seuralainen, joka sopeutuu hyvin kotioloihin ja urheilulliseen ympäristöön. Whippet on lempeä, kiintyvä ja tasapainoinen. Hylkääviä virheitä ovat aggressiivisuus ja voimakas arkuus. Rodun käyttötarkoitus on kilpajuoksija.

Whippet on luonnostaan erinomainen lemmikki ja perheenjäsen, jolla on hyvä saalisvietti ja kilpailullinen luonteenlaatu. Nämä ominaisuudet ovat muotoutuneet jo rodun taustahistorian aikana ja säilyneet samanlaisina tähän päivään saakka. Whippet oli työläisten koira, joka eli perheen keskuudessa omistajansa taloudessa, juosten vapaa-ajan vedonlyöntikilpailuissa ja kenties tuoden satunnaisen jänisjahdin tuloksena ylimääräistä lihaa pöytään. Työläiselle koira oli arvokas omaisuus, joka haluttiin pitää liki perhettä ja sen piti siitä syystä sopeutua elämäntyyliin. Constance O. Miller (Gazehounds: The Search for Truth, 1988) kirjoittaa: ”… luonnollinen siisteys, huomattava riippuvuus ihmisperheestä, vastahakoisuus mennä ulos sään ollessa kylmä tai märkä ja taipumus nukkua peiton alla muodostuivat vaalituiksi ja valikoiduiksi rotuominaisuuksiksi… aivan yhtä paljon kuin se äärimmäinen innokkuus ja energia, kun oli kilpailun aika. Nämä työläisperheiden vaalimat ominaisuudet ovat säilyneet heidän perintönänsä meille tähän päivään saakka.”

Whippetin tunnetuksi tuleminen ja nousu työläisten koirasta ylempien yhteiskuntaluokkien suosioon ajoittuu näyttelytoiminnan alkamisen alkuaikoihin 1800-lopun loppupuolelle.  Millerin mukaan whippetin suosio ”ei ollut sen juoksijan olemuksen ansiota, vaikka sekin oli merkittävä, vaan sen ominaisuudet mitä hurmaavimpana ja rakastettavimpana lemmikkinä, sekä sen hienostunut viehkeys, mitkä synnyttivät antaumuksellista omistautumista rodulle sitä mukaa, kun sen tunnettavuus rotuna kasvoi”.