Meillekö whippet?

MEILLEKÖ WHIPPET?

Tämä artikkeli on tarkoitettu oppaaksi uuden pennun ostajalle ja käsittelee pennun valintaan ja ostoon liittyviä asioita. Toivottavasti artikkelista on sinulle apua, jotta pystyt valitsemaan juuri itsellesi sopivan koiran.

LISÄTIETOA PENNUN HANKINNASTA

Olet siis päätynyt whippetiin. Hyvä valinta! Nyt pitäisi vielä löytää se sopiva pentu juuri sinulle. Siis tuumasta toimeen! Olet jo mahdollisesti tutustunut rotuun lähemmin esim. näyttelyissä tai juoksuissa ja ehkä jutellut harrastajien kanssa. Jos et vielä ole sitä tehnyt, niin kannattaa käydä katsomassa ennen lopullista päätöstä. Harrastajat kertovat yleensä mielellään koiristaan ja saat näin myös lisätietoa rodusta. Samalla voit miettiä haluatko koiran, jonka kanssa voi harrastaa vai haetko lähinnä kotikoiraa. Harrastuksesta kiinnostuneen kannattaa etsiä kasvattaja, jolla on samansuuntaisia intressejä. Todennäköisyys löytää sopiva harrastuskaveri niin näyttelyihin kuin rata- ja maastokilpailuihin sekä osaavia neuvoja lajiin tutustuessa on hyvä, jos kasvattaja on itse innostunut samasta lajista ja kilpailee myös omien koiriensa kanssa. Sinun on myös hyvä miettiä jo etukäteen, haluatko uroksen vai nartun. Käy Whippet-Harrastajat ry:n kotisivuilla katsomassa saatavilla olevia pentueita ja ota yhteyttä johonkin kasvattajaan. Voit myös soittaa rotuyhdistyksen pentuvälittäjälle ja kysellä sopivaa pentuetta sitä kautta.

Kun kontakti johonkin kasvattajaan on syntynyt, kerro hänelle mitä olet hakemassa ja vastaa kasvattajan sinulle esittämiin kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti. Älä pelästy kummallisiakaan kysymyksiä, sillä kasvattajat haluavat pennuilleen parhaan mahdollisen kodin ja näin ollen haluavat tietää sinusta paljon asioita etukäteen. Kysele itsekin kasvattajalta mahdollisimman paljon, esim. pentueen vanhemmista, niiden terveydestä, mahdollisesta näyttely- tai ratamenestyksestä, miksi kasvattaja on tehnyt juuri tämän yhdistelmän, onko hän rotuyhdistyksen jäsen, mitä toivoo pennun ostajalta jne. Olemalla itse aktiivinen, annat hyvän kuvan itsestäsi ja kasvattaja huomaa että olet tosissasi. Mikäli kasvattaja ei halua kertoa sinulle mitään, ei osaa vastata kysymyksiisi tai vaikuttaa välinpitämättömältä pentujen hyvinvointia ja tulevaisuutta kohtaan, käänny jonkin toisen kasvattajan puoleen. Muista, että sinun ei tarvitse ostaa pentua heti ensimmäisestä mahdollisesta yhdistelmästä!

Jos pennut ovat jo syntyneet, pyydä päästä katsomaan pentuja ennen virallista 8 viikon luovutusikää. Jos taas pentue on vasta suunnitteilla, olisi hyvä jos näkisit ainakin pentueen emän etukäteen. Nartulla on nimittäin suuri vaikutus pentuihin ja siihen millaisia niistä tulee luonteeltaan. Tietysti kasvattajallakin on oma osuutensa pentujen sosiaalistamisessa, mutta narttu on kuitenkin se, joka hoitaa pentuja niiden ensimmäisten elinviikkojen aikana.

Kasvattajan luona vieraillessasi voit itse päätellä millaisissa olosuhteissa hänen koiransa elävät ja miten pennut on kasvatettu. Jos muita koiria tai esim. emää piilotellaan, niiden olosuhteet eivät ole asianmukaiset tai jokin muu asia kasvattajan luona epäilyttää, lähde pois. Älä osta pentua säälistä! Tarkastele pentuetta ensin kokonaisuutena ja sen jälkeen valitse se pentu, joka tuntuu omimmalta. Jos et osaa itse päättää minkä pennun otat, anna kasvattajan neuvoa. Hän on kuitenkin viettänyt pentujen kanssa aikaa, tuntee niiden luonteet ja osaa esim. sanoa jotain siitä mitä pennusta mahdollisesti tulee isona.

Tarkista pennusta että se on iloinen, avoin ja reipas ja tulee luoksesi arkailematta. Älä ota arkaa pentua sillä se on sitä usein myös aikuisena! Pennulla pitäisi olla kostea ja kylmä nenä (kirsu) eivätkä sieraimet saa vuotaa. Silmien pitäisi olla kirkkaat eivätkä ne saa vuotaa tai rähmiä, myös korvien pitäisi olla puhtaat. Sen kehon pitäisi olla mieluiten hieman pullukka eli ei pelkkää luuta ja nahkaa. Huomattavasti turvonnut vatsa laihalla pennulla saattaa kuitenkin kieliä madoista. Sillä ei saisi olla vuotavia haavoja tai epämuodostumia, esim. vääntyneitä ranteita, turvotusta raajoissa jne. Kasvavan pennun ranteissa olevat kasvupatit kuuluvat kuitenkin asiaan ja häviävät luuston kasvun pysähdyttyä. Turkin pitäisi olla kiiltävä ja pehmeä, ei huomattavan likainen tai hilseinen. Pennun takapuolen pitäisi myös olla puhdas. Tarkista kasvattajalta, että pentu on asianmukaisesti madotettu ja että se on tai tullaan luovuttamaan eläinlääkärin tarkastamana. Luovutusikäisen urospennun kivesten tulisi olla laskeutuneet paikoilleen kivespusseihin. Ellei näin kuitenkaan ole, on syytä varautua siihen että pentu jää kivespuutteiseksi myös aikuisena. Toki poikkeuksiakin löytyy. Kysele myös pennun kauppahinnasta ja siitä mitä siihen hintaan sisältyy.

Kun oma pentu on löytynyt, tehdään kasvattajan kanssa kauppasopimus. Kasvattaja tekee pennusta aina virallisen kauppasopimuksen Suomen Kennelliiton laatimalle lomakkeelle. Käy hänen kanssaan sopimus läpi ja tarkista ettei siinä ole kohtuuttomia vaatimuksia pennun hoidon suhteen. Pyydä lisäselvitystä, jos joku asia on epäselvä. Kasvattajan täytyy myös rehellisesti kertoa sinulle, mikäli valitsemasi pentu on jollain muotoa virheellinen tai siinä on joku rakenteellinen vika, esim. piilokiveksisyys, häntämutka, purentavika jne. Tämän puutteen pitää olla myös kirjattuna pennun kauppasopimukseen sekä huomioituna pennun hinnassa! Kaupan yhteydessä kasvattaja luovuttaa sinulle pennun rekisterikirjan ja eläinlääkärin lausunnon pennun terveydestä sekä antaa pennun hoito- ja ruokintaohjeet ja usein myös penturuokaa mukaan.

Kasvattajan ja pennunostajan yhteistyö alkaa pennun luovutuksesta. Kasvattaja on se henkilö, johon sinun tulisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä ongelmatilanteissa, jos tarvitset tukea tai neuvoja jossain asiassa tai jos myöhemmin jostain syystä joudut koirastasi luopumaan. Parhaimmassa tapauksessa tämä yhteistyö on hedelmällistä ja molempia osapuolia tyydyttävää, niin että toimitte sulassa sovussa koirasi parhaaksi. Aina ei kuitenkaan käy näin onnellisesti ja yhteistyö ei jostain syystä suju. Yritä silloin etsiä joku toinen kasvattaja/ rodun harrastaja, jolta voit kysyä neuvoa tai ota yhteyttä rotujärjestöön. Varsinaisissa riitatilanteissa tai kauppasopimukseen liittyvissä epäselvyyksissä sinun kannattaa kuitenkin kääntyä suoraan joko Suomen Kennelliiton tai kuluttaja-asiamiehen puoleen.

Teksti: Nina Viskari