| Useat maassamme vierailleet ulkomuototuomarit ovat
huomauttaneet epävirallisissa keskusteluissa kiinnittäneensä
huomionsa siihen tosiasiaan, että koiria tuodaan näyttelyyn
vajaakuntoisina, lihavina tai laihoina, ja että monien
whippettien valmistaminen on jätetty puolitiehen.
Näyttelytilanne kestää vain hetken eikä likainen,
"takkuinen" koira anna itsestään kovinkaan edustavaa
kuvaa. Seuraavassa esitän oman näkemykseni
etukäteistoiminnoista, minkä toivon selventävän asiaa edes
joillekin uusille näyttelyharrastajille, vanhoille lienee asiasta
enää turha huomauttaa. Toivottavasti siis
valmistamaton/huonokuntoinen whippet on tietämättömyyden tulos
ja tämän jälkeen yhä pienenevä ilmiö.
Monet lähtevät näyttelyyn hakemaan koiralleen
asiantuntijalausuntoa, lausuntoa, jossa arvostelun muodossa
verrataan koiraa rodun ideaaliin, mikä on kuvattu
rotumääritelmässä. Sen mukaan whippet on tasapainoinen
yhdistelmä lihasvoimaa ja vahvuutta. Koira, jota taluttimessa
ulkoilutetaan korttelin ympäri, ei todellakaan voi vastata
tavoitetta. Whippet vaatii runsaasti liikuntaa saavuttaakseen
näyttelykunnon. Muiden koirien kanssa peuhaaminen, reippaat
kävelylenkit ja pyörän vieressä juoksuttaminen kehittävät
sille sopivat lihaksiston edellyttäen, että liikunta on
säännöllistä. Luonnollista on, ettei liian lihava tai laiha
koira ole valmis kauneuskilpailuun.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että kolme
selkänikamaa näkyy. Yllättävää kyllä, koiran laihduttaminen
on helpompaa kuin lihottaminen. Laihuus on joillekin nuorille
whippeteille todellinen ongelma; ne kuluttavat valtaosan
saamastaan energiasta, vaikka ruoka olisi runsaastikin rasvoja ym.
sisältävää. Laihduttamiseen riittää yleensä ruokavalion
muutos ja liikunnan lisääminen. Molemmissa tapauksissa koira
tulee sangen pienellä ruokamäärällä toimeen: lihava laihtuu
onnistuneesti ja laiha pysyy hengissä.
Erikoistoimenpiteet kuuluvat myös jokaisen koiran
arkirutiineihin, sillä pohjimmiltaan kaikki whippettimme ovat
myös ns. kotikoiria eli elävät perheessä elämänsä loppuun
asti. Vähintään viikoittain tarkistetaan hampaiden ja kynsien
kunto, samoin katsotaan, että silmät ja korvat ovat puhtaat ja
terveet.
Näyttelyssä tuomari tarkistaa aina koiran purennan. Hampaiden
tulee olla terveet ja puhtaat. Mikäli ne eivät pysy puhtaan
valkoisina puruluiden, kovan leivän tms. pureskelulla, niin koira
on syytä käyttää säännöllisesti eläinlääkärin
vastaanotolla hammaskiven poistossa. Toimenpiteet oppii itsekin
suorittamaan asianmukaisella kaapimella. Hoitamattomiin hampaisiin
muodostuu pian ientulehdusta, joka laskee paitsi koiran
yleiskuntoa myös mielialaa.
Kaikki pennut ovat luovutusvaiheessa tottuneet kynsien
leikkuuseen, sillä se aloitetaan jo pentujen ollessa ihan
pieniä. Uudessa kodissa ne usein yrittävät luistaa tilanteesta,
mikä harjoittelun myötä muuttuu molemmille osapuolille
mieluisaksi. On turha uskoa koirakirjoihin kynsien itsestään
kulumisesta; nykyajan koira vaatii oman manikyyrinsä. Kynnen
sisällä oleva läpikuultava ydin kasvaa kynnen mukana,
ylipitkän kynnen ydin saadaan hieman vetäytymään
pitkäjännitteisellä kynsien lyhyenä pitämisellä ja
viilaamisella. Ytimeen leikkaamista ei pidä pelätä, jos niin
kuitenkin käy, niin verenvuoto on vain saatava tyrehtymään.
Varsinkaan pennut tuskin huomaavat vahinkoa, ne saattavat kyllä
pelästyä isäntäväen reaktiota. Korvien ja silmien kuntoa
tarkkaillaan. Terveet silmät eivät vuoda eikä terve koira raavi
korviaan kiihkeästi. Lieviin tulehduksiin saa apteekista ihan
kelvollisia lääkkeitä reseptittä.
Jokainen edellisistä toimenpiteistä tehdään näyttelyä
edeltävänä päivänä mitä huolellisimmin. Sen lisäksi
whippetkin pestään. Kotikoiralle riittää pesu silloin, kun se
on likainen, asia, josta meillä jokaisella on oma käsityksemme.
Itse pesen kaupunkikoirani vuodenajasta riippuen 2-3 viikon
välein. Koirani eivät kärsi siitä, pesenhän hiuksenikin
lähes päivittäin ilman kutinaa ja ihottumia. Mielestäni
puhdasta koiraa on mukavampi käsitellä ja koska ne kuitenkin
silloin tällöin hivuttautuvat jopa lakanoiden väliin. Joka
tapauksessa koirat pestään näyttelyä edeltävänä päivänä.
Uroksen etujalat ja vatsanalunen vielä aamullakin. Pesun ja
näyttelyn välissä koirani eivät myllää hiekkamontuissa,
pelloista tms! Seuraavassa selvitän pesua yksityiskohtaisesti,
koska siitä niin monesti minulta kysytään.
Sopivan shampoon löytää vain kokeilemalla. Whippettienkin
turkinlaadut hieman vaihtelevat karkeammasta pehmeämpään,
tyydyttävä tulos vaatii testin toisensa jälkeen ja kun se oikea
(sopiva) tuote löytyy, niin tulos on aina taattu. Perusshampoon
tulee olla PH-arvoltaan koiralle tarkoitettu ja väristä riippuen
toinen pesu tehdään erikoisshampoolla. Lopuksi hoitoaine,
erityisesti hieno, silkkinen turkki tarvitsee sitä. Peruskiilto
tulee itse turkista, öljyllä sitä voidaan lisätä, mutta ei
aikaansaada elottomaan turkkiin.
Itse pesu suoritetaan huolella. Onnistuneen pesun osatekijät
ovat: pesuaineen laimennus ja runsas huuhtelu. Perusshampoo
levitetään huolellisesti kasteltuun koiraan sellaisenaan
kätevästi pienellä sienellä. Raajat voidaan pestä ensin
erikseen ja sitten toisen kerran, kun runko pestään ensimmäisen
kerran kokonaan. Koira huuhdellaan huolellisesti jokaisen
erillisen pesun välillä. Erikoisshampoona moni käyttää
väriä kirkastavaa ns. värishampoota (eri väreille omansa),
valkoisille tarkoitettujen koostumus on tunnettava 100%:sti. Omani
olen tuonut ulkomaanmatkoilta ja olen varma, ettei niissä ole
karvaa "polttavia" ainesosia, toisin kuin muutamissa
meillä yleisesti käytössä olevissa. Peruspesuainetta voi toki
käyttää läpi koko operaation, mutta tulos paranee
silminnähtävästi ja käsinkosketeltavasti erikoisaineilla,
joiden laimennussuhde on 1:1. Lopullinen huuhtelu tehdään
todella perusteellisesti, mieluummin liian kauan kuin liian
vähän aikaa. Pesuun liittyen mainostan vain yhtä tuotetta:
Lux-saippua on erinomainen usein toistuvaan jalkojen pesuun
(erityisesti uroksille), se ei kuivata vaan jättää ihon sopivan
rasvaiseksi ja ennen kaikkea; puhdistaa valkoiset osat. Lopuksi
koira kuivataan, erityisesti herkät kohdat (varpaat, korvat).
Vartti viikossa kynsille, hampaille, silmille, korville; pari
varttia pesuun tarpeen vaatiessa; onkohan se liikaa vaadittu
whippetin hyvinvoinnin säilyttämiseksi?
Tina Mandell
julkaistu Whippet 4/90 sekä Whippet 2/02 |
